YK:n peruskirja Lähde: Suomen YK-liitto Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja on kansainvälinen sopimus, jossa määritellään kansainvälisten suhteiden pääperiaatteet sekä Yhdistyneet kansakunnat -nimisen järjestön muoto, periaatteet ja päämäärät. Peruskirja astui voimaan 24.10.1945, kun viisi suurvaltaa (turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Neuvostoliitto ja Kiina) ja muiden sopimuksen allekirjoittajamaiden enemmistö olivat ratifioineet peruskirjan. YK:lla katsotaan olevan 51 perustajajäsentä. Peruskirjan I luvun mukaan YK:n neljä päämäärää ovat: ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tehokkaiden yhteisten toimenpiteiden avulla ja pyrkiä rauhanomaisin keinoin selvittämään kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen, sekä ryhtyä muihin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin maailmanrauhan lujittamiseksi aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemiseksi sekä kaikille ilman minkäänlaista erottelua kuuluvien ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi Peruskirja asettaa jäsenmaille oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimuksen mukaan YK perustuu jäsenmaiden täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen. Jäsenmailta edellytetään peruskirjan velvoitteiden täyttämistä, riitojen ratkaisemista rauhanomaisin keinoin ja YK:n auttamista sen toimissa. YK:n ulkopuolisten maiden käyttäytymiseen voidaan puuttua, mikäli se vaarantaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden. YK:n peruskirjassa säädetään järjestön tärkeimpien toimielinten koostumuksesta ja toimintatavoista sekä luodaan suuntaviivoja sille, millaisia toimintavaltuuksia näillä elimillä on. Peruskirjan muuttamiseksi tarvitaan YK:n yleiskokouksessa 2/3 äänienemmistö. Peruskirjaan on vuosien mittaan tehty muutamia muutoksia, lähinnä liittyen joidenkin päätoimielinten jäsenmaiden lukumäärään. Käytännössä valtiot rikkovat usein toiminnassaan niitä periaatteita, joihin ne ovat YK:n peruskirjan hyväksyessään sitoutuneet. Peruskirjalla on kuitenkin aina vähintäänkin moraalista vaikutusvaltaa maiden harjoittamaan politiikkaan. Kun poliittiset päätökset noudattavat YK:n peruskirjan periaatteita, niillä on takanaan kansainvälisen oikeuden tuoma hyväksyttävyys. YK:n tunnus ja lippu Nykyisin käytössä oleva YK:n tunnus hyväksyttiin 7.12.1948. Tunnuksessa on maailmankartta, jonka keskipiste on pohjoisnapa, ja kartan ympärillä on oliivipuun oksia. Kartalla näkyvät kaikki maanosat paitsi Etelämanner. Oliivipuun oksat symboloivat rauhaa ja maailman kartta YK:n päätehtävän, rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta, merkityksellistä aluetta. YK:n lipussa on sinisellä pohjalla (värikoodi PMS 279) oleva valkoinen YK:n tunnus. YK:n tunnuksen käytöstä annetun päätöslauselman perusteella Suomen lainsäädäntöön on tehty laki tunnuksen käytöstä: laki Yhdistyneiden kansakuntien nimen ja tunnuskuvan suojaamisesta. Laki no. 272 on vuodelta 1958. Lain pääsisältö on seuraava. Yhdistyneiden kansakuntien nimeä, nimen lyhennystä tai tunnuskuvaa tai niihin helposti sekoitettavissa olevaa nimitystä tai kuviota ei tule käyttää kaupallisessa tarkoituksessa tai muutoin julkisesti harhaanjohtavalla tavalla. Rauhanturvaaminen Rauhanturvatehtäviin on mahdollisuus päästä joko hakeutumalla varusmiespalvelukseen Suomen Kansainväliseen Valmiusjoukkoon tai lähettämällä hakemus rauhanturvatehtäviin varusmiespalveluksen jälkeen Porin Prikaatiin joka kouluttaa operaatioihin lähtevät joukot. YK:n peruskirja ei tunne rauhanturvatoimintaa nimeltä, mutta siitä on kehittynyt keskeinen ja tärkeä osa maailmanjärjestön toimintaa vuodesta 1948 lähtien. Suomalaiset osallistuivat rauhanturvatoimintaan ensimmäisen kerran vuonna 1956 Suezilla. YK-joukkojen toiminta kansainvälisen rauhan puolustamisessa palkittiin vuonna 1988 Nobelin rauhanpalkinnolla. Rauhanturvaamis- ja/tai kriisinhallintatehtäviin on osallistunut yli 43 000 suomalaista. Vuosittain hakijoita on noin 3000, joista koulutukseen valitaan noin 600 henkeä. Suomalaisten keski-ikä kriisinhallintajoukoissa on 27 vuotta, naisia on alle prosentti. Puolustusvoimat julkaisee hakuajoista ilmoituksen maan suurimmissa sanomalehdissä, varsinainen haku tapahtuu täyttämällä valmis hakulomake. Porin Prikaati kutsuu tietyn osan hakijoista koulutukseen, joka kestää 2-6 viikkoa. Jokaisesta hakijasta tehdään myös lainmukainen turvallisuusselvitys. Lopullinen palvelukseen määräys tapahtuu lääkärintarkastuksen ja koulutuksessa osoitetun sopivuuden perusteella. YK-palveluksessa kaatuneet Jääkäri Unto Matikainen kuoli rauhanturvatehtävissä 20.5.1964 Kanli Keyussa Kyproksella. Kapteeni Pentti Järvinen kuoli rauhanturvatehtävissä 21.12.1965 Nikosiassa Kyproksella. Jääkäri Jouko Huha kuoli rauhanturvatehtävissä 15.6.1966 Omorphitassa Kyproksella. Jääkäri Matti Tilus kuoli rauhanturvatehtävissä 7.8.1966 Nikosiassa Kyproksella. Kapteeni Mikko Tuomi kuoli rauhanturvatehtävissä 20.1.1973 Nikosiassa Kyproksella. Jääkäri Eino Sinkkonen kuoli rauhanturvatehtävissä 22.11.1973 Kairo-Suez maantiellä Egyptissä. Kersantti Risto Latva-Hakuni kuoli rauhanturvatehtävissä 14.2.1974 Suezilla Egyptissä. Kersantti Risto Majasaari kuoli rauhanturvatehtävissä 14.2.1974 Suezilla Egyptissä. Jääkäri Jaakko Huttunen kuoli rauhanturvatehtävissä 25.12.1974 Nikosiassa Kyproksella. Kapteeni Veli Paavola kuoli rauhanturvatehtävissä 30.9.1975 Beirutissa Libanonissa. Ylikersantti Ari Iso-Markkola kuoli rauhanturvatehtävissä 15.10.1975 Kairo-Suez maantiellä Egyptissä. Komentajakapteeni Jaakko Valtonen kuoli rauhanturvatehtävissä 7.7.1978 Siinailla Egyptissä. Yliluutnantti Heikki Lindman kuoli rauhanturvatehtävissä 20.4.1979 Camp Ziouanissa Israelissa. Vääpeli Ilkka Tuovinen kuoli rauhanturvatehtävissä 23.6.1979 Abu Rudeissa Egyptissä. Kapteeni Matti Haapala kuoli rauhanturvatehtävissä 23.7.1979 Ismailiassa Egyptissä. Ylikersantti Keijo Korvensalo kuoli rauhanturvatehtävissä 25.8.1981 Jerusalemissa Israelissa. Kapteeni Kari Lasonen kuoli rauhanturvatehtävissä 25.9.1982 Ras Al Mateniassa Libanonissa. Jääkäri Juha Manninen kuoli rauhanturvatehtävissä 7.1.1983 Ett Taibessa Libanonissa. Jääkäri Hannu Rimpioja kuoli rauhanturvatehtävissä 16.7.1984 Nataniassa Israelissa. Alikersantti Tom Kjällman kuoli rauhanturvatehtävissä 14.7.1985 Frunissa Libanonissa. Jääkäri Esko Korhonen kuoli rauhanturvatehtävissä 13.9.1985 Deir Sirianessa Libanonissa. Jääkäri Ismo Vento kuoli rauhanturvatehtävissä 13.9.1985 Deir Sirianessa Libanonissa. Alikersantti Jukka Pöyhönen kuoli rauhanturvatehtävissä 18.9.1985 Haiffan sairaalassa Israelissa. Vääpeli Hannu Mitronen kuoli rauhanturvatehtävissä 9.11.1985 Libanonissa. Luutnantti Tenho Kopra kuoli rauhanturvatehtävissä 7.6.1986 Libanonissa. Jääkäri J. Yli-Tainio kuoli rauhanturvatehtävissä 22.7.1986 Libanonissa. Mauri Pellinen kuoli rauhanturvatehtävissä 31.12.1988 Golanilla. Jääkäri Lasse Kruskopf kuoli rauhanturvatehtävissä marraskuussa 1989 Negevin autiomaassa Israelissa. Jääkäri Jouni Mutikainen kuoli rauhanturvatehtävissä kesällä 1990 Rambamin sairaalassa Israelissa. Kapteeni Heikki Voutilainen kuoli rauhanturvatehtävissä 2.2.1995 Rogaticassa Bosniassa. Hammaslääkäri Kaisa Arvola kuoli rauhanturvatehtävissä 1.2.1997 Mavrovo-järvellä Makedoniassa. Kapteeni Tapani Kulmala kuoli rauhanturvatehtävissä 1.2.1997 Mavrovo-järvellä Makedoniassa. Majuri Risto Vuori kuoli rauhanturvatehtävissä 1.2.1997 Mavrovo-järvellä Makedoniassa. Ylikersantti Marko Gröndahl kuoli palvellessaan UNIFILissa 25.7.1997 lomaillessaan Agia Napassa Kyproksella. Jääkäri Marko Väli-Tainio kuoli rauhanturvatehtävissä 2.3.2001 Haifan sairaalassa Israelissa. Alikersantti Aku Kanninen kuoli rauhanturvatehtävissä 14.8.2004 Camp Christinassa Kosovossa. Erityisasiantuntija, poliittinen neuvonantaja Teemu Tuominen kuoli palvellessaan ISAF:ssa 8.10.2005 lomaillessaan Suomessa. Kapteeniluutnantti Jarno Mäkinen kuoli rauhanturvatehtävissä 25.7.2006 Khiamissa Libanonissa. Kersantti Petri Immonen kuoli rauhanturvatehtävissä 23.5.2007 Maimanassa Afghanistanissa. Yliluutnantti Jukka Kansonen kuoli rauhanturvatehtävissä 15.2.2011 Aybakin kaupungin läheisyydessä Afghanistanissa.